We're still alive, no worries !

Onpa muuten taas ollut taukoo kirjoittelussa, huhhuh :D. No jos nyt yrittäisi pikkaisen muistella tapahtumia viime ajoilta, vaikka ei nyt niin hirveitä olekkaan tapahtunut.

Viimeksi mainitsin, että oli tiedossa koulukisat Jalasjärvellä 16.2. Mentiin helppo Ö ja harrasteluokan kouluohjelma. Pöykky oli paljon fiksumpi kuin ennen. Pomppi pystyyn vaan pikkuisen ja päästiin verkassa jopa kiertämään koko maneesia ilman suurempia sekoiluja ja säikkymisiä. Edistystä! Opin aika kätevän konstin keulimisen vähentämiseksi tunnilla, tempasee vain toisella ohjalla konin pään omaan polveensa, niin johan vähenee pomppiminen. Pikkuisen laukkapohkeenväistöä saattoi tosin seurata, mutta ainakin pysyi kaikki jalat hyväksyttävällä korkeudella maasta.

Radat menivät vähän niin ja näin, itse taas jännitin ja käsi oli kuin kiveä, joten ei kauheen rentoja suorituksia olleet. Mutta parempaan suuntaan kuitenkin, päästiin sentäs molemmat radat läpi :D. He Ö tulos oli 74,5p. ja 4./6, C:n tulos oli 54,06% ja oltiin viimeisiä. Läpi kuitenkin :)

Voodoo sai taas kyytiä tässä päivänä eräänä, Tiina palasi hetkeksi aikaa Honkongista lomailemaan Suomen kamaralle ja ajeltiin sitten hänen ja kakkosäireen kanssa vähän ponivekaralla. Ihan vaan ympäri pihaa kärryteltiin (on tuota lääniä hyvin ;D). Poni oli yllättävän sopuisalla tuulella ja meni kiltisti ja reippaasti. Hieno poika<3 Karkki malttoi taas nätisti odotella karsinassa.

Ajellaan kohti auringonlaskuu.. Ja näytänpä muuten harvinaisen urpolta :D

Eilen käytiin maneesilla puomitunnilla Terhin opastuksessa. Pöykkyrältä on pudonnut kenkä, joten ei ole pahemmin saanut liikuntaa viime aikoina (onneksi lauantaina tulee kengittäjä), joten sillä oli ylimääräistä pöllöenergiaa ihan riittävästi. Mentiin puomeja ravissa ja laukassa ja pientä pystyä, oiskohan korkeimmillaan ollu joku max 80cm. Pöykyllä oli meno päällä ja itselle on näköjään tarttunut jostakin huono tapa päästää ponski hilpasemaan viimesillä askeleilla, joten  oli suhteellisen räjähtäviä lähestymisiä. Puomeilla tamma oli taas alkuun ihan hoo moilasena, olisiko niitä muka ihan aikuisten oikeesti pitänyt ylittää?? Hyvin kyllä neiti meni sitten loppupeleissä. Pikkaisen taas nosti estekammo rumaa päätään pystyä lähestyessä, ja olikin vähän sellaista kamikazeratsastuksen tuntua. Pöykky loikki kaunihisti ja hyvällä innolla, se on kyllä niiiin estehevonen<3. Taas täyttyi ratsastajan pää haavekuvilla estekisoista ja kenttäkisoista jajajaja. Kun nyt vaan saisi nuo hermonsa kuntoon, ettei turhaan hankaloittaisi hevosen elämää.

Vitsi hiukan Karkki on muuten kasvanut! En jotenki oo tiedostanut sitä aikasemmin, mutta tänään kun rapsuttelin sitä tallissa, niin se on ihan jäätävän kokonen! Yltää mua jo rinnuksille asti ainakin, kohtahan sitä ei yllä ees halailemaan.. xD Pitää joku päivä ottaa siitä vähän kuvia. Se on ihan järjettömän takakorkea, joten kaippa tulee taas aikamoinen kasvupyrähdys josain kohtaa. Ois kyllä niin buenoo tietää kuin korkee se on, mutta ei oo mitää mittakepin tynkää.. Se on kuulemma paljon korkeempi kuin yksi kuukauden nuorempi tutun varsa. Sillä on tosi vahvan näkönen takapää ja isot nivelet, taitaapi siittä tulla iso :). Tulisko jopa Pöykky II ;) No tuskin nyt ihan yhtä massiivista, mutta tulisi nyt edes 165cm niin olisin jo tolkuttoman tyytyväinen.

En tänne pahemmin kirjoittele muusta kuin hevoselämästä, mutta ihan pakko hehkuttaa uudesta tatskasta<3 Oon ihan hurahtanut niihin ja käydessäni paikkauttamassa heppatatskaani otin pienoisen uuden kuvan. Ja tietenkin jo suunnittelen taas seuraavaa, paikka on jo päätettynä mutta kuva on vielä vähän epätarkka.. Mutta tässä kuva mun hepasta; se on tribuutti mun hevoselämälleni, elämäni hevosten nimien alkukirjaimet löytyy kuvasta. 14 hevosta, mutta kirjaimia on vain 10, ei viitsi samoja kirjaimia laittaa moneen kertaan ;)

Tätiratsukko tuuppaa taas

Jospa nyt välillä kirjottelis taas tuosta Pöykystäkin, tuppaa jäämään kirjottelematta kun ei mitään sen erikoisempaa tapahdu :D. Ollaan Pöykytelty meneen, välillä huonommin ja välillä paremmin.

Anyways. Tänään oli Terhin tunti. Pöykkyrällä oli yksi vapaa alla ja muuten suht löysä viikko, joten se oli melko pirtsakkaana. Kenttä oli aurattu, ihanaa<3. Pöykky tuntuis tykkäävän pahaa hangessa möyrimisestä, ei aina toimi niin hyvin kun lumikerros kasvaa. Alkuun lämmiteltiin elikoita. Pöykyllä taas kesti hetken ennen kuin dieseli lähti käyntiin ja olihan sillä jonkin verran ylimääräistä f*ck u energiaakin. Neiti oli alkuun vähä sitä mieltä, että teeppähän keskenäs, mutta alkoi tuo sitten pehmenemään. Tehtiin alkuun käynnissä ympyrällä pieniä takaosan väistätyksiä ulospäin, tai siis ainakin tarkoitus oli. Oikeessa kierroksessa ei tahtonut oikein tulla mitään, kauhia vastustelu päällä ja pohje ei oikeen meinannut mennä läpi. Koitin sitten virheellisesti korjata ohjalla ja eihän siitä sitten oikeen tullut munia eikä poikasia. Otettiin välillä toiseen kierrokseen, vasemmalle oli huomattavasti parempi ja jopa rentoutui vähän.

"joo meehän keskenäs niitä väistöjäs.!"

Jostakin syystä mun pohkeet alkoi pysymään paremmin kyljissä kiinni, on ollut sitä(kin) ongelmaa, että pohkeet lepattaa missä sattuu, mutta tänään oli vähän parannusta. Tosin oikee pohje ei ollut aivan yhtä hyvin hollilla. Mun oikee pohje tuntuis olevan selkeesti heikompi kuin vasen. Istun myös vinossa. Tänään jotenkin tiedostin paremmin noita kinttujani, lol. Mä veikkaisin, että toi oikeen puolen heikkous juontaa apauttiarallaa 12 vuoden taakse, kun suoritin silloisen heppani Nepan selästä tyylipuhtaan laskeutumisen jäisen uran reunalle lonkka edellä pukkirodeon päätteeksi. En silloin seuraavana päivänä pystynyt edes kävelemään kunnolla, mutta nuorena ja tyhmänä ajattelin, ettei tuo nyt niin vakavaa ole enkä käynyt näyttämässä sitä. Siitä seurauksena en tänä päivänäkään pysty istumaan risti-istunnassa ja jos ratsastan vähänkin leveämmällä hevosella ilman jalustimia niin jalka alkaa puutua. Olettaisin, että suattaapi sama vaiva olla tässäkin taustalla. Pitäis ehkä käydä josain jäsenkorjaajalla tai jossain, jos sieltä vaikka löytyisi apu. Tässä joskus sitten (ts. kattellaan uudestaan seuraavan 12 vuoden jälkeen ;P)

Mutta siis, palataanpa takaisin tähän päivään. Jonkin aikaa väistöjä tankattuamme otettiin sitten ravia, ympyrällä edelleenkin. Pöykky oli edelleenkin liikkeellä syö pääs-mentaliteetilla, oikein tunsi kuinka neiti oli valmiina räjähtämään johonkin ilmansuuntaan väärästä liikkeestä. Jatkettiin ravia vaan niin kauan, että oikeassa kierroksessa se sitten lopulta pehmeni ja rentoutui, oli kyllä hieno. Otettiin myös laukkaa, ja oli poijaat messevää menoa. Otettiin välissä hieman käyntiä ja odoteltiin kun Tiina hioi kuvioitaan ja Pöykkyrä sai vähän puhaltaa. Sitten jatkettiin vielä vasen kierros, ensin ravissa, oli taas heti alkuun vähän tuimempana ponski, mutta pehmeni, joten otettiin vielä vähän laukkaa. Ravailin lopuksi pitkällä kaulalla ja sitten vaan alas seläästä ja loppukäynnit taluttaen. Pöykky tuntui tänään jotenkin normaalia korkeammalta :D Ehkä se johtui lumikerroksen puuttumisesta tai jotain :D. Poni oli aikas märkä, joten ei muuta kuin loimi niskaan hetkeksi aikaa.

Joo-o, mulla taitaa olla vähä masokistinen mielenlaatu tai muuten vaan viiraa päässä ja pahasti, mennään lauantaina koulukisoihin vääntään oikein kaks luokkaa O_O Oh well, eipä mua fiksuudesta oo oikeen koskaan voinut syyttää :D. Josko vähä paremmalla onnella tällä kertaa kuin viimeksi, siittä fiaskosta ei voi kyllä mennä kuin ylöspäin.. :D

Voi noita vekaroita

Voodoo sai taas tässä yksi päivä päähänsä, että tarhasta karkailu on mukavaa hommaa. Se ei ole sitä temppua harrastanutkaan sitten viime kevään, joten ehkä nyt oli taas aika. Tarhassa ei ole kiertänyt sähkö aikoihin, koska alin lanka oli jäänyt lumikerroksen alle, mutta en ollut saanut aikaiseksi tehtyä asialle mitään niin kauan kun vekarat pysyivät aidoissa. Aika pitkät piuhat näköjään Vudinskilla, mutta huomasipa se sitten lopulta. Se luikahti muutaman kerran heinähäkin vierestä lankojen välistä ja lähti seikkailulle pitkin pihaa. Karkki on niin fiksu, että pysyi aidoissa, kova kiljuminen ja juoksentelu vaan kävi.

Kyllästyin sitten kesken töiden ponin pyydystämisreissuihin ja laitoin tarhan puolen metrin hankien vaatimaan kuntoon. Kytkin alimman langan pois sähkön piiristä ja nostin alalankojen kiinnityksiä ylemmäs kriittisimmistä kohdista. Sitten vaan sähköt takasin päälle ja Voodoo testailemaan. Ryökäle tuli taas röyhkeästi aidalle notkumaan. Seisoskelin hallin nurkalla seuraamassa tilannetta ja penikka katto muhun päin oikee itteensä tyytyväisen näkösenä ja alkoi pujottautuun pihalle. Auta armias sai sellaaset tärskyt ryntäilleen että kyllä loppu mönkiminen ku seinään. Nauroin sille pää punasena tovin, oli ponilla sen verran järkyttynyt ilme naamallaan :D. Jospa tuo nyt sitten otti opikseen, nyt on saanut olla pari päivää ilman ylimääräsiä lenkkeilyitä.

Tänään Jemina ja Susanna tulivat ajamaan Voodoolla. Otin Karkin mukaan hetkeksi kävelylle, kattoon onko ne kärryt pelottavat ja onko tosiaan olemassa maailmaa tarhan ulkopuolella. Nakkasin sille vielä huviksi loimenkin niskaan niin sai sitten siihenkin totutella lisää. Neiti tepsutti innokkaana ensimmäisenä, ei epäröinyt pätkääkään vaikka pörräs traktorii ja oli kaiken maailman pelottavia asioita matkan varrella. On täällä meillä ainakin siinä mielessä tosi hyvä varsan kasvaa, että tottuu pienestä pitäen kaikkeen mahdolliseen :). Vähän väliä pörrää ties mitä konetta ohi ja kauhee meno päällä koko ajan. Oon niin ylpee tuosta pikkutammasta<3 Ei paljoo fiksumpaa vauvaa voi olla<3. Lykkäsin sen karsinaan loppuajaksi kun Voodoo sai kyytiä, Vudinskin piti taas vaihteeksi vähän kokeilla, että onks tosiaan ihan pakko lähtee lenkille, mutta hyvin meni loppujen lopuksi :). Penska teki vielä lenkin lopuksi tempun, mitä ei oo ikinä aikasemmin yrittäny, jätkä koitti heittää piehtaroimaan kärryt perässä! Mokomaki muksu sai kyllä äkkilähdön takas jaloilleen hyvin nopeesti.. Nakkasin vielä Karkille suitset päähän hetkeksi ja sitten sai muksut palata takaisin heinäkasalle.