Tää viikko onki ollu oikein Voodoo viikko! Oon ajellu ponilla jopa kolme kertaa ja huomenna tulee vielä Jemina ajaan sillä. Voodoo raasu työn raskaan raataja :D
No ei sen puoleen kyl oli jo aikaki vähä ajaa sillä vempulalla itse, oli päässyt niin tolkuttoman kurittomaks että tervemorohei. Keskiviikkona kun lähettiin lenkille, kesti ainakin kaksinkertasen ajan ku yleensä huristella pikkiriikkinen lenkki. Poni kuvitteli olevansa tosi kova luu ja luuli voivansa kusettaa mua. Se on vähän tainnut päästä niskan päälle muiden ajelemana, joten tietysti se kokeili samoja temppuja mullekin. Piti sellasta helkutan ärsyttävää jäkittämistä, kuvitteli ilmeisesti että olisin lyönyt hanskat tiskiin. Joka toisella askeleella seis-pukkeja-peruutus ojaan-äkkikäännös-pystyyn hyppimistä ja muuta takkuamista. Karvat vaan pölisi kun vetelin ponia ympäri korvia ja koko kylä raikui kun karjuin ja kirosin pikku pirulaiselle. Yksi naapuri sattui olemaan juuri ulkosalla ja jäi seurailemaan touhuamme. "Hehheh, onko vähän vikuri poni?" Joo ei x/.
Lopulta tilanne äityi sen verran pahaksi, ettei kaakki kulkenut enää mihinkään. Hyppäsin alas kärryiltä ja ohjasajoin sitä jonkun puoli kilsaa, joka toisella askeleella sai tujauttaa ponia raipalla. Se ei ollut mitenkään kaunista menoa :/. Mutta pakko kun pakko. Jos tuollaisen vompatin päästää pomoileen, niin hetken päästä on korviaan myöten kusessa. Voodoo on sen verran ovela ketku, että se näkee heti ensisilmäyksellä ihmisestä ja tämän otteista, kuinka vakavasti tyyppi pitää ottaa. Se on maailman kiltein poni, mutta jos sille ei näytä kaapin paikkaa, se ei varmasti tee yhtään mitään ylimääräistä.
Puolen lenkin takkuamisen jälkeen poni alkoi lopulta kulkemaan eteenkin päin vapaaehtoisesti, joten pääsin hyppäämään takaisin kärryille. Loppulenkki lasketeltiinkin sit suht reipasta ravia. Poni kokeili vielä pari kertaa, että onko ihan pakko, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa. Kun päästiin takaisin kotiin lopulta, oli sekä kuski että poni ihan hikipäässä ja puhkipoikki. Mutta ainakin meni juttu ponille kaaliin ja se on kaikkein tärkeintä.
Torstaina käytiin ajelulla varmistelemassa, jäikö mitään edellispäivän sessiosta mieleen. Poni kokeili kerran saisiko hyöriä ja höntsäillä kun laitoin sitä kuntoon. Tiukka komennus ja sen jälkeen poni seisoi nätisti loppuajan. Voodoon kanssa kun on tarkka ja johdonmukainen (niin kuin kaikkien hevosten kanssa), niin se toimii pienimmälläkin avulla. Oon tänä talvena ollut vähä liian lepsu sen kanssa ja nyt saa niittää sitten idiotisminsa hedelmiä. Onneksi se ei kuitenkaan ihan hirvee luupää oo, joten tajuaa suht helpolla :). Lenkillä ponski kokeili kyllä vielä alkuun pari kertaa, mutta kun sanoi niin totteli paljon helpommin kuin edellisenä päivänä. Loppulenkki sitten lasketeltiinkin letkeää hölkkää maiskautuksien ja kahden sormen ohjasotteella ilman mitään ongelmia :). Kotiatullessa sai jo oikein pidätellä kun poni puhkui niin intoa :D.
Tänään käytiin sitten ilta-ajelulla. Normilenkillä tie oli ihan kauhiaa jäätikköä, joten mentiin tosi varovaisesti käyntiä ja hyvissä kohtaa vähän ravia. Voodoo toimi ajatuksen voimalla, tää on se poni jonka kanssa oon tottunut pelaamaan, poissa oli ihme kuspiä monsteri, joka ei ois halunnu tehä mitään :). Poni oli aivan innoissaan menossa, kävin vielä heittämässä pienen ravipätkän jo sulaneella tiellä ja poni ois halunnu juosta ihan täpöi :D. Söpö pikkuponi<3 Lenkin jälkeen vielä harjasin kymmenen kiloo karvaa irti molemmista vauvoista, ne on kyl sellasii karvatolloi että kaikki vaatteet ja suu ja kaikki on iha tännä karvoi :D. Hevosenkarvavillapaitaa anyone?
Mitäs Karkkiloinen tuumas yksin tarhassa oottelusta? Neiti kilju ja juoksi sen aikaa kun Voodoo oli näkyvissä, mutta sitten rauhottui syömään ja odotteli siivosti :) Fiksu tyttö<3 Hyvä opettaa jo näin pienestä pitäen, ettei oo maailmanloppu vaikka välillä joutuiskin jäämään yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti