Söpöjä pieniä elukoita

Viime perjantaina oli taas kakaroiden vuolu. Edellisestä kerrasta oli jo 6 viikkoa ja olihan ne kaviot jo sen näköisiäkin. Voodoo oli nätisti tapansa mukaan, vähä piti kokeilla että onks ihan pakko, mutta muuten anto laittaa hyvin. Karkki oli sen aikaa karsinassa syömässä ja ihan tyytyväisenä siellä oli ilman mitään kiljumista ja kolistelua. Karkki oli vuolussa oikein hieno<3. tallusteli halliin kuin vanha tekijä, seiso nätisti paikoillaan, eikä yhtään ollu huolissaan vaikka ei kaveria näkynyt mailla halmeilla. Muutaman kerran vähän nyppäsi kun alkoi kyllästyttää kolmella jalalla seisominen mutta muuten oli fiksusti. Kengittäjä oikein ihmetteli että onpas erikoinen varsa kun on  noin fiksu :D Kun Karkki oli valmis, höpöteltiin vielä jonkin aikaa niitä näitä ja Karamelli se vaan ootteli tyynesti vailla huolen häivää. On se vaan niin järjettömän hyväluonteinen tapaus<3

Sunnuntaina Voodoo sai vuorostaan vähän kyytiä. Pikkuveljen vaimokokelas halusi hevostelemaan, joten valjastettiin Vudinski ja lähettiin maastoon. Ponia otti suunnattomasti päähän, hän ei olisi millään tahtonut lähteä lenkille, joten meno oli sen mukaista. Muutamassa kohtaa piti alkaa venkoilemaan kuin mikäkin possu, eiii olisi voinut jatkaa eteenpäin joten koitti epätoivosesti tehä äkkikäännöksiä ja pukkailla ja pomppia ja peruutella. Mä vaan nauroin vääränä sen tempuille, se oli niin söpö (ja pönttö, luuliko tosiaan, että ois nuilla konstein päässy tilanteestä pois, camoon.!) Nooh matka jatkui. Ravissa kakara luuli olevansa rodeoponi ja pukitteli minkä kerkesi. Taas kuului kärryiltä sellainen käkätys, että koko kylä vaan raiku.Loppulenkki suju sitten vähän tottelevaisemmissa tunnelmissa ja päästiin henkisä kotio. Saatiin kyllä Annikan kanssa vuoden naurut :D Hassu elukka<3

Tänään oli Terhin tunti. Juoksutin Pöykkyrää hieman ennen tuntia varmuuden vuoksi, mutta neiti oli aika lunkilla päällä. Tunnin aiheena oli avotaivutus. Mentiin alkuun molempiin suuntiin pitkällä sivulla pätkä avoa, tai no ainakin yritys oli kova ja toisella sivulla ravailtiin. Meillä oli vähän hankaluuksia saada ristiaskelia. Kaula vaan kääntyi mutta kroppa pysyi suorana. 3 uraa my ass :D. Saatiin loppujen lopuksi molempiin suuntiin kyllä ainakin jokunen askelkin ihan hyvääkin avoa. Tehtiin myös molempiin suuntiin ravissa. Sit ravailtiin voltteja ja ooteltiin kun Kauhu ja Tiina kävi tahtojen taistoa :D. Kauhulla oli vähän luupää päivä tänään, mutta onko ihme kun uusi asia oli. Pöykkyräinen roikkui vähän kädellä vielä, joten ravissa keskityin pehmittämään sen suuta. Antoihan se lopulta periksi ja saimme kävellä välikäyntejä. Sitten otettiin laukkaa. Pöykky oli jo vähän väsynyt, joten ei kummemmin rääkätty sitä, kokeiltiin vaan kerran molempiin suuntiin laukanvaihtoa. Aika hakemalla tuli ja ristilaukan kautta, mutta onnistui tuo sitten lopulta joten kuten. Ravailtiin pikkuhetki ja sitten loppukäynnit. Lopuksi koitettiin, oisko hepat halunnut vähän piehtaroida, otettiin varusteet pois ja päästettiin ne irti. Ei ne tajunneet piehtaroida, nököttivät vaan hoo moilasena että mitä nuo ihmiset nyt sekoilee :D. Kokeilin huvikseen Pöykyn kanssa maasta työskentelyä, kyl se aika hyvin seuras mua ja väistikin nätisti ilman että poistu paikalta vaikka olikin irti :). Vietiin heppaset sisää, loimee niskaan ja lähettiin käymään syömäs sillä aikaa kun ponskit kuivui.

Tultiin takas tallille ja vaihdoin kuivan loimen päälle. Pöykky on huvittava, se aina nuuhkii ja tarkastaa loimen ennen kuin sen voi laittaa sen päälle, varsinkin jos se on uusi niin sitäkin tarkemmin. Kyseinen loimi oli ollut jo aikaisemminkin sen päällä, joten ihmettelin miksi se nuuhki sitä vaikka kuinka kauan. Katsoin vähän tarkemmin ja hups, sehän olikin Kirpun loimi. Ne on tekstiilikaksosia yhden loimen osalta ja tietenkin otin vahingossa väärän. Hassu Pöykky, se selkeesti tunnistaa omat loimensa :D Vietiin hepat ulos, annettiin päiväheinät ja laitoin tallin kuntoon iltaa varten. Meen tekeen iltatallin tänään, joten laitoin tallin siihen malliin, ettei tarvi kuin hakee hepat sisään.

Sain kuulla, että Karkki on jäljessä ikäisistään käsittelyn suhteen, joten aattelin tehä jotain asian suhteen. Kun ruokin vekarat, lykkäsin Karkin niskaan Voodoon loimen. On muuten varmaan 3 kokoo liian lyhyt sille :D. Karkki vilkasi kerran että woot ja jatkoi syömistään. Kun vauva oli syönyt, laitoin sille Voodoon suitset päähän. Pikkunen seiso nätisti kun vekslailin remmien kanssa ja yritin arvioida poskihihnojen kireyttä ennen kuin laitoin kuolaimet suuhun. Pikkusen täytyi vähän natustella kuolaimia, oli ne niin oudot kapistukset. Sillä on niin tuhottoman pikkuinen suu, että onnistui vekslaamaan kielensä kuolaimen päälle. Ei se siitäkään hätääntynyt ihme kyllä, mutta otin suitset pois päästä. Laitoin ne vielä uudestaan, tällä kertaa ihan kuin normaalille hepalle ilman että kiinnitin kuolaimet sivusta. Nätisti vauva antoi laittaa eikä ollut enää moksiskaan. Mielenkiintoisempaa oli tsekata, löytyisikö lattialta vielä muutama eksynyt kauranjyvänen. Otin suitset pois ja jätin muksun metsästämään jyviä. On se kyllä vaan ihmeellinen elikko ei voi muuta sanoo :D

Ponien rääkkäystä

Sunnuntaina köpöttelin Pöykkyräisellä vähän, ei kummempia tehty vähän vaan vetristeltiin lauantain jäljiltä. Neiti oli aika jäykkä ja tykkäsi kovasti roikkua kädellä. Maanantaina neiti sai pitää vapaata.

Sunnuntaina kävi myös kesäylläpitäjäehdokas kokeilemassa Voodoota. En sattuneista syistä ollut kerennyt liikuttamaan ponia edellisinä päivinä niin kuin tarkoitus oli, joten aattelin parhaimmaksi vähän juoksuttaa jäpikkää ja kattoo miltä vaikuttaa. Poni ei kauheen innostuneelta vaikuttanut. Lyötiin poitsu kärryjen eteen ja ei muuta kuin lenkille ympäri pihaa. Voodoo oli muuten ihan hyvällä käytöksellä, mutta välillä vähän kokeili kuskia kieltäytymällä liikkumasta. Kävin vähän pöllyyttämässä ponia ja lukemassa sille lakia ravipätkän muodossa, pois kotoo ei olisi millään liikkunut mutta kotiappäin ravatessa oli kovasti wannabe rodeoponin eikeitä. Pistin sille pelille varsin nopean stopin. Kuskin vaihto ja loppu kokeilusta sujuikin ihan hyvin. Karkki oli alkuun karsinassa syömässä, eikä tainnut edes huomata jääneensä yksin. Päästin sen ulos kokeilumielessä ja aika fiksu varsuli hän on :). Pikkuisen juoksenteli ja huuteli, mutta enimmäkseen oli rauhassa eikä yrittänytkään tulla langoista :).

Tiistaina oli Kallen kouluvalmennus Satumaassa. Menin tallille jo kahden jälkeen heittään hepoille päiväheinät ja siivosin tallin. Sit vaan koppi perään, kamat autoon ja hepat kyytiin. Pöykkykin meni koppiin nätisti, ihmeiden aika ei oo ohi. Ajeltiin Satumaahan, oli vähän liukasta niin mentiin varovasti. Perillä laitettiin hepat kuntoon ja mentiin kentälle. Pöykky taas esitteli parhaita puoliaan ennen kuin kerkesin edes selkään, oli jotain hirrrrveän pelottavaa ja sen oli pakko riekkua hetki. Kipusin sitten selkään jakkaralta ja katteltiin mitä tuleman piti. Yksi heppa pukkaili ratsastajan alas alkukäynneissä, mistä Pöykkyrä tietenkin otti pulttia ja harrastettiin hetki keulimisjumppaa. Karkulainen oli kovin kiinnostunut Pöykystä, ihme ettei saatu kunnon vinkufestiä aikaan. Hepo saatiin kiinni ja tunti jatkui.

Pöykky oli aivan kamalan epäluuloinen ja jännittynyt taas. Porttinurkkaus oli maailman kamalin paikka, samaten toinen pitkä sivu. Verkattiin hepat lämpimiksi ja sitten alettiin tekemään tehtävää. Pituushalkaisijalle ratsastettiin voltit molempiin suuntiin puomien ympäri, uralla käyntiin siirtyminen ja pitkällä sivulla pohkeenväistöö vuorotellen molempiin suuntiin. Pöykky oli volteilla aika hyvä, voltin lopussa sai vaan olla tarkkana, ettei takaosa karannut ulos. Se keskittyi hetkittäin tosi hyvin. Oikeassa kierroksessa pohkeenväistöt olivat parempia, vasemmassa kierroksessa ei pystynyt menemään oikeastaan ollenkaan, koska neiti pelkäsi niiiiiiin lujaa kaikkea kentän ulkopuolella. Välikäyntien aikana toikkarointiin kyllästyneenä otin tammaa niskasta kiinni ja peruutin sen pelkonurkkaan pikkuisten keulimisien kera. Seisotin sitä nurkassa hetken. Oikeessa kierroksessa nurkka ei enää ollut niin pelottava, mutta vasemmassa oli edelleen aivan ylitsepääsemättömän kamala.

Jatkettiin samaa tehtävää, mutta pohkeenväistön sijaan nostettiin laukka voltin jälkeen. Tuli ihan hyviä nostoja, mutta itse taas keikuin ylävartalon kanssa kaulalla ja kädet kääntyi moponajoasentoon ja lukittui. Pöykky ei yllättäen oikein digannut siittä, joten pääkin nousi nätisti. Voltit meni edelleen hyvin. Vasemman kierroksen möröt olivat edelleenkin sitkeitä, joten pakitin tamman kulmaan miljoona kertaa. Sori kaikki perässätulijat! Alkoi se sitten lopulta olemaan vähemmän kauhea paikka mennä siitä ohi.

Loppupeleissä olin ihan tyytyväinen tuntiin, raviosuudet olivat hyviä ja nostotkin onnistui hyvin. Oma istunta vaan kusee edelleenkin. Kalle totesi Pöykystä, että oli kyllä huomattavasti parempi kuin mitä olisi voinut luulla  räiskyvän alun perusteella :D. Alkutunnista Kalle myös mietti, että mistä mä aina löydän noi hullut :D. Ääh, eihän mulla Nepan jälkeen oo mitään hullui heppoi ollut :D (omana siis, Emma ja Vipe on ihan eri asia :P). Ja Nepakin oli vaan... Ainutlaatunen? :D Okei, myönnän kyllä, että tykkään enemmän pukittelevista malleista kuin keulijoista, pukkailu ei ole ihan niin vaarallista kuin keuliminen voi pahimmillaan olla. Pari vuotta sitten vannoin, etten ikinä rupee katteleen keulivaa kaakkia, mutta kuinkas kävikään... Vannomatta paras -.-

Molemmat ponit oli rääkin jälkeen aivan liekomärkiä, joten ei muuta kuin loimia niskaan ja konit kyytiin. Ajeltiin kaupan kautta kotio. Tiinalla oli jo kiirus töihin yövuoroon, joten tyhjättiin auto ja koppi pikavauhtia, nopea hoito ja sitten Tiinan pitikin jo singahtaa. Mä tein vielä iltatallia ja sitten pizzerian kautta kotiin vekaroita ruokkimaan.

Kinda epic fail

Tiistaina oli Terhin tunti jälleen kerran. Mentiin ympyrällä asetuksia sisään ja ulos ja voltti ulospäin. Pöykkyrä kiikkui alkuun kädellä, mutta pienellä viännöllä neidistä tuli oikein pehmoinen ja loisto<3 otettiin myös laukannostoja suoralla. Vasemmassa kierroksessa sujui oikein mallikkaasti, mutta oikeassa kierroksessa tyrin istunnnan ja apujen kanssa sen verran, että Pöykkyrä tarjosi väärää laukkaa. Saatiin kuitenkin muutama nosto oikeinkin ja laukattiin ympyrällä. Selkeesti huomasin, kuinka surkuhupaisan tätiratsastajan geenit iski ja jännitin taas hartiat ja lukitsin käden. Pöykky toki herkkänä heppana ei siitä oikein pitänyt. Kun muistin hengittää ja keventää kättä, neiti pehmeni hieman. Tässä olisi kuitenkin vielä rutkasti reeniä. Ravissa käteni oli jo vähän joustavampi ja kevyempi. Kaikenkaikkiaan oli tosi hyvä tunti ja Pöykky oli loisto.

Sitten se epic failure osio tästä postauksesta. Lähettiin tänään Tiinan kanssa Niinisaloon harjoituskoulukisoihin. Ohjelmana oli tutustumisluokan kouluohjelma. Juoksutin Pöykyn aamulla ensitöikseni siinä toivossa, että se riekkuisi ylimääräiset energiansa pois jo kotona. Turha pelko. Lähdettiin matkaan kahteen pekkaan, vähän haastetta peliin. Pöykky oli taas vaihteeksi sitä mieltä, että koppi on maailman ikävin paikka, mutta meni kuitenkin lopulta. Kauhu taas tapansa mukaan melkein juoksi kyytiin.

Perillä purettiin pollet ja laitettiin vekeet niskaan. Molemmat hepat olivat aivan kusi sukassa, joten varustamisamisprosessi sisälsi jonkin verran ärähtelyä. Talutettiin vauvoja hetken aikaa, tutustuttiin paikkoihin ja käytiin maneesissakin odotusalueella käsihevosina. Pöykky oli aika hermokimppu, tosi hyvää lupasi. Kiivettiin kyytiin ja käveltiin maneesin pihalla odottamassa verkkaanpääsyä. Pöykky on kyllä ihan järjettömän läheisriippuvainen Kauhusta -.-

Päästiinhän me lopulta verkkaamaan ja alku tuntui vähän lupaavammalta kuin Jalasjärven keikka. Pöykky suostui menemään joka paikkaan, vaikka vähän tuijottikin kouluaitoja ja katsomoa ja muita hevosia ja tuomarinpöydällä killuvia värikkäitä hattuja. Sain sen melko rennoksi ja muoto säilyi melko lailla koko ajan, välillä täytyi tosin vähän pöykkyröidä ja säikkyä (melkein lensin selästä kun pöljä pelästyi katsomosta kuuluvaa kolahdusta ja koitti poistua paikalta). Kaikenkaikkiaan Pöykky oli aika kiva kun itse vähän rentouduin, oli laukassakin tosi hyvä ja pehmeä.

Sitten olikin aika jatkaa luokkaa. Meidän vuoro oli ensimmäisenä. Pöykky sai ihme kohtauksen ja pinkaisi portista ulos kuin paraskin jänöjussi. Kovasti huudeltiin että seuraavana ratsastaa ja voi aloittaa ja ja ja ja aloitusvihellyskin saatiin. Noh Pöykkyhän totesi että minähän en tuonne enää mene, mee keskenäs ja korosti pointtiaan esittämällä kauniita sarjakeulimisia aina kun yritin kääntää sitä kohti porttia. Ihmiset kävivät jo kärsimättömäksi ja huutelivat meitä sisään, teki kovasti mieli sanoa jotain painokelvotonta. Tahallaanhan mä sinne radalle en tullut -.- Sain idiootin lopulta tapeltua portista sisään (peruuttamalla lähinnä) ja yritin lähteä tekemään suoritusta. Sisääntulon piti olla ravissa, mutta käynti oli ainut askellaji, jolla liikuttiin kohti tuomareita (välillä tosin mentiin takaperin ja liekkinä pystyyn hyppien). Voin kertoa, ettei ole kauhean kiva tunne kun 175+ säkänen goljatti on suorana takajaloillaan. Sitä tuppaa kovasti miettimään miltä tuntuisi rysähtää selälleen ja saada vielä hevosen syliinsä. Onnistuttiin takkuamalla ravailemaan volttipuolikkaat mutta kun päästiin porttipäätyyn niin se oli peli poikki ja hevonen poistui paikalta iloisesti keulien. Totesin että nyt riittää ja keskeytin. Kun Pöykky on tuolla tuulella, siitä ei seuraa muuta kuin vaaratilanteita (demonstroitiin loikkimalla sulavasti muiden kilpailijoiden sekaan. Kun Pöykky on pöykky, se ei väistä muita hevosia, ihmisiä eikä kiinteitä objekteja), lopetetaan kun ollaan vielä hengissä ja ehjiä. Poistuttiin maneesista, vääntelin ja kääntelin tammaa pihalla hetken, saattoi sisältyä useampikin tuima potku tamman kylkiluihin kun se kumkvatti ei olisi millääään voinut liikkua aivan yksinään. Argh. Tiinakin sai suorituksensa tehtyä (ei ihan putkeen mennyt silläkään). Lastattiin konit autoon ja lähdettiin leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Päivän pelastus oli, kun syömään pysähtyessämme satuin huomaamaan kaverin tilapäivityksestä että Parkanon ratsutarvikkeessa oli pussipäivät. Ei muuta kun ostoksille, hevosille teki hyvää saada vähän koppihoitoa. Isoon pussiin sai sulloa niin paljon tavaraa kun hajottamatta mahtui ja maksoi vaan 150e. Hysteerisinä pengottiin sitten kauppaa läpi ja pussit täyttyivät nopeasti ääriää myöten. Ostin Pöykylle sadeloimen ja kuivatusloimen, Voodoolle sadeloimen ja kasan riimuja, satulahuovan, villapintelit, takin, ratsarit, sukkia, hanskat ym. krääsää jota _varmasti_ tulee tarvitsemaan välttämättä *köh köh materialisti köh* Yhteensä tavaraa kertyi liki 400e edestä. Ei paha ei paha.

Shoppailuhurmoksen jälkeen jatkettiin matkaa kotiin. Lykättiin hevoset ulos, kamat järjestykseen ja siivosin tallin loppuun ja sitten kotia koppaan maata. Kävin vielä ruokkimassa vekarat ennen kuin hautauduin lusmuilemaan loppuillan. Ei kaikkein paras päivä, mutta tästä ei pääse kuin ylöspäin!

p.s. mun elämä ei ole täydellinen, ennen kuin tää huopa koristaa kokoelmaani: http://www.suomenratsutarvike.fi/john-whitaker-union-jack-saddle-p-2984.html

Paistaa se risukasaankin

Viime viikko oli Pöykyllä aika helppo. Se liikkui vaan kolmena päivänä. Torstaina juoksutin, perjantaina tuuppasin vähän ja lauantaina oli Terhin tunti. Aletaan pikkuhiljaa nousta täältä suosta, poni on alkanut kulkemaan vähän paremmin takapakin jälkeen. Perjantaina ratsastin vain kaikki askellajit läpi. Pitkään käyntiä alkuun, neiti rennoksi ja kuulolla. Sitten ravia lähinnä uraa pitkin ja päätyyn tallatulla ympyrän uralla, kenttää ei vielä silloin ollut aurattu. Ravissa Pöykky oli ihan ookoo. Laukassa se oli tosi kummallinen, kauheen haluton liikkumaan. Liekö sen mielestä ollut liian rankkaa möyriä hangessa vai mikä oli. Oli vähän mixed feelings tuosta ratsastuksesta, osittain oli tosi hyvä muta...

Lauantaina oli sitten tunti. Kenttä oli aurattu, joten päästiin tekemään vähän paremmin. Pöykky oli ihan tosi hyvä! Pitkien käyntien jälkeen sain sen aika nopeasti ravissakin hyvin kuulolle. Ratsastus tuntui helpolta ja kevyeltä viime aikaisen tappelemisen sijaan. Otettiin myös laukkaa pääty-ympyrällä. Pöykylle on vasen kierros helpompi, joten alotettiin siitä. Otettiin ensin nostoja ja sitten pidempi pätkä laukkaa ympyrällä. Se oli jo oikein hyvä :). Pikkaasen epätasainen, mutta oikeaan suuntaan mentiin :). Toiseen kierrokseen otettiin vähän kevyemmin. Se heitti jonkun ihme wannabe pukin ja meinasi lentää perseelleen samalla, oli kyllä huvittavan tuntuinen. Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen ja jäi hyvä fiilis :). Tätiratsastajan is very happy! Ehkä en ihan vielä ryhdy vaan shettis kärryttelijäksi sittenkään :P

Ei mitään ihmeellistä tapahdu koskaan

Karkki rokotettiin maanantaina. Tyttö oli hienosti, vähä säpsähti kun pistettiin, mutta ei muuten sanonut mitään. Pyydystäminen oli kyllä vähän hankalaa, neiti oli sitä mieltä, että laita se riimu omaan päähäs vaan :D. Anto kumminki loppupeleis laittaa. Sille menee vieläkin sama varsariimu, joka on ollut pienestä pitäen :D. Sillä on tällä hetkellä tosi hassun näkönen pää, ihan minimaalinen turpa ja otsa on kamalan levee. Muutenkin on kyllä varsinainen ruma ankanpoikanen. Toivotaan, että tää rumuus on vaan sen merkki, että siittä kasvaa jäätävän kokoinen ;).

Tilasin Pöykylle uudet ihanat suitset, oli ihan pakko kun luin aamulehdestä jonkin artikkelin hevosvarusteista ja siinä oli kuva uberrokeista suitsista, joten tietty oli pakko heti googlaa ja katsoo että mistä sellaisia saa :D. Löytyi sitten jostakin nettikaupasta, glen gordinin Diablo-malliset suitset. Ihan suolasen hintaset tällaselle, joka yleensä ostaa jotain parinkympin hööks suitsia :D. Mutta pakko oli, ovat sen verta komiat.!

näillä kehtoo viäntää :D

Keskiviikkona Pöykky sai manikyyrin, kävi kenkääjä. Vähän oli päässyt venähtämään väli, nyt oli 9 viikkoa. Ei onneksi ollut kaviot kuitenkaan pahan näköset :). Pöykyllä on vasen takakavio vähän huonompi kuin muut, sitä on tässä nyt korjailtu. Tullessaan sen kaviot olivat aika eksoottiset, ilmeisesti se on ollut vähän vaikeampi laittaa tuo jalka niin sitä ei ollut vuoltu ollenkaan, lätätty vaan kenkä jalkaan joten kuten. Onneksi meillä on tällä hetkellä tosi hyvä kengittäjä ja hän on saanut Pöykyn laitettua suuremmitta ongelmitta :)

Tänään kävin juoksuttamassa tammasen ja kokeilin uusia suitsia. Onneksi ne sopivat, Pöykyllä on vähän siinä ja siinä, onko se full vai x-full, joistakin merkeistä käy fullkin. Nuita suitsia oli myynnissä vain full-koossa, joten onneksi olivat hyvät. Juoksuttaessa tamma oli aika energinen, pukkia lensi ja spurttaili menemään, sillä oli nyt jokunen vapaapäivä alla.. Käytiin kävelemässä loppukäynnit pienellä lenkillä, Pöykkyrä tuijotti kaikkea mutta oli fiksusti. Annoin sen kuivua karsinassa sen aikaa kun siivosin tallia. Pöykyl on ihan jäätävä talvikarva, joten sen saa hikeen aika helposti.

Oon nyt tässä etsiskellyt ylläpitokotia Voodoolle kesäksi, olisi kiva kun sen saisi jonnekin, missä saisi säännöllistä liikuntaa. Itse en sillä kauheasti kerkeä tekemään, varsinkin kun kesällä pitäisi jo Karkinkin kanssa puuhailla yhtä ja toista. Muutama hyvänkuuloinen paikka on, katsotaan josko saisi johonkin niistä :). Oon täs myös kaivellu varastoja että oisko mitään ylimäärästä heppakamaa minkä vois laittaa myyntiin, ja onhan sitä krääsää aika tavalla kerääntynyt :)

Jospa lopettas ratsastuksen ja ajelis vaan Voodoolla

Alkuviikosta kisojen jälkeen otettiin aika rauhallisesti, pari päivää ratsastin aika kevyesti ja oli vapaatakin. Neiti oli vähän jäykkänä, kisapäivä oli aika rankka joten en ihmettele.

Torstaina oli Terhin tunti. Kenttä on tällä hetkellä aika raskas pohjaltaan, joten ei tehty kovin rankasti töitä, ratsastettiin vain pollet läpi. Pöykyn kanssa tehtiin alkuun pitkään käynnissä, koitin saada sen alas ja rennommaksi, jottei raviin siirtyessä heti olla ihan hirvenä. Käynnissä neiti oli ihan ookoo, mutta ravissa sai hetken tehdä töitä ennen kuin antoi periksi. Otettiin myös laukkaa. Mun istunta on ihan karmea nykyään, kauhee etukönö, käsi lukittuu, hartiat on korvissa ja kantapäät taivasta kohden. Pitäis olla rennompi ja ryhdikkäämpi. Huoh. Mun käsi on aivan hirvee, se on kyl pahin ongelma... En osaa myödätä tarpeeks, ku Pöykky antaa periks niin mä jään roikkuun ohjaan ja poniparka on ihan ulalla mitä mä haluun. Aargh. Pitäis varmaa mennä johki istuntakurssille potkittavaks tai jotaan. Ihan liikaa ongelmia ja liian huono keskittymiskyky.. Masentavaa sinänsä, jos en saa tota ohjastuntumaa kuntoon niin pilaan ton elukan suun. Se on niin herkkä, että pitäs olla ite paljon herkempi että alkais homma sujumaan.

Vaihdettiin Tiinan kans huviks lopputunnista heppoja. Oli kyllä niin kummallista kivuta Kauhun selkään :D. Se on tyyliin 15cm matalempi kun Pöykky, joten kun nousin selkään niin meinasin kellahtaa toiselta puolelta alas kun nousin vähä liian voimalla kun on tottunu tuohon jättiläiseen :D. Sen selkään saa jakkaraltakin ponnistaa. Kauhulla on myös ihan jäätävän lyhyt kaula Pöykkyyn verrattuna, tuntu koko aja et tipahtaa sen pään yli :D Kauhu on kyllä mukava hepo. Tiina näytti tosi pikkuselta Pöykyn selässä :D. Vaihtelu virkistää, mutta kyllä se oma hepo vaan on se oma hepo. Huomasi  kyllä selkeesti, miten satula vaikuttaa istuntaan. Estepenkki heittää melki pakosta vähä könöön, varsinkin kun tuo ei ole ihan kaikkein sopivin Pöykkyrälle tuo satula. Kauhun koulupenkissä tunne oli ihan eri, ryhti pysy paljon helpommin eikä ollut heti kaulalla kellumassa. Seuraava hankinta ois kyllä koulusatula! Tai vaihtoehtosesti sixbäkki ja selkälihakset. Taitaa olla helpompaa sen satulan hommaus...

Kauhulla hömpöttelyä

Tiina ja jätti-Pöykky

Vammakäsi -.-

Tänään ratsastin varmaa puol tuntii putkeen vaan käyntiä käyntiä käyntiä kenttää ympäri, tarkotuksena oli saada neiti tuntumalle ja pysymään sielä ilman että koko ajan joutuu pilkkimään. Ihan nätisti meni sitten loppujen lopuksi.

Nostettiin tänään taas vekaroille uusi paali. Laitettiin se tällä kertaa vaan eri puolelle tarhaa toiseen häkkiin. Vauvat ei tajunnut saaneensa ruokaa, joten menin ohjaamaan ne paalille otsalampun valossa (heinähäkki ei näjy ponien normihengauspaikalle kun on kaksiosainen tarha). Marssittiin jonossa kuin ankkapoikue, ponit seurasivat perässä vihellyksen voimalla :D. Mahtoi olla näky... Vähän ne olivat kummissaan kun matka jatkuikin tallin ohi. On se hyvä kun olen opettanut ne tulemaan vihellyksestä luokse, olisi muuten ollut aika ikävää iltaruokinnan aikaan mennä huhuilemaan niitä hallin takaa syömään. Nyt ei tarvinnut kuin viheltää muutaman kerran niin johan tultiin laukalla ruokakuppien ääreen :D

Uuden vuoden postaus

Vuoteen 2012 mahtui paljon iloja ja suruja. Hevosrintamalla tapahtui paljon. Alkuvuodesta Sigu ja Minni vaihtoivat pariin otteeseen tallia etsiessäni optimaalista varsomispaikkaa Minnille. Laitoimme 2011 kesällä Minnin tiineeksi oriista Carismo II ja tammi-helmikuun puitteissa oli hakusessa varsomiskarsinalla varustettu tallipaikka. Lopulta tammat päätyivät Kihniöön, ja siellä Minni pyöräyttikin 16.5 maailmaan upeimman tammavarsan ikinä, pikkuisen Karkin. Sitä ilonpäivää oltiin varrottu pitkään ja hartaudella, 8 yötä valvottiin odotellessa varsomista, joka sitten lopulta meni sivu suun kun kuolemanväsyneinä nukuttiin onnemme ohitse. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme nauttimaan onnenhetkistä pikkuisen kanssa. Karkista on kasvanut iso, aika ruma varsanen, joka kääntyy vuotiaaksi nyt. Karkki on maailman fiksuin vauva, jonka kanssa kaikki on alusta lähtien sujunut kuin tanssi<3

Sigu 23.2.2011

Toukokuun 2. päivä Sigu eli Sigma muutti uuteen kotiin. Jalkavaivaisesta tammasta luopuminen oli sillä hetkellä oikea ratkaisu, koska minulla ei ollut aikaa ja jaksamista hevosen liikuttamiseen, joka ei kestänyt täysipainotteista liikuntaa. Myin sen uuteen kotiin, jossa se saa osakseen paljon rakkautta ja oikeanlaista liikuntaa.

Toukokuussa myös ponit Voodoo ja Vesku muuttivat kesälaidunten ajaksi Kihniöön erään tutun tilalle. Veskun myin vielä toukokuun puolella, koska minulla ei ollut aikaa kahden ponin liikuttamiseen ja koulimiseen töitten ja varsan odotuksen ohessa. Vesku pääsi oikein hyvään kotiin, josta on kuulunut pelkkää hyvää ponin nykyisestä elosta :). Voodoo jäi Kihniöön kesäksi, samoin Karkki ja Minni.

Vesku opettelemassa kärryponin hommia

Syyskuussa lauma muutti takaisin meille kotiin, muutin tallin pihattoratkaisuksi. Minua alkoi myös turhauttamaan ratsuhevosen puuttuminen, joten aloin etsimään uutta heppaa todenteolla. Loppukuusta löysin Hämeenkyröstä 4-vuotiaan pv tamman Cassiopeyan. Tuolloin vielä Almana tunnettu tammaneiti sai hyvin nopeasti uuden lempinimen, siitä tuli ensimmäisen kengityskerran jälkeen Pöykky. Vaikea varmaan arvata, miksi moisen nimen sai :D.

Lokakuun lopulla totesin, että nykyinen talliratkaisu ei sovi viiden hevosen laumalle (Tiinan Kauhu-pollekin asui meillä), joten tulin siihen tulokseen, että nyt häipyy isot hepat. Kauhu ja Pöykky muuttivat Kihniöön karsinapaikkahepoiksi ja Karkki ja Voodoo jäivät kotiin pitämään pystyssä pihattoa. Minni valitettavasti ei  enää olisi selkäongelmansa takia kestänyt talvea pihatossa, joten Tiina joutui tekemään vaikean, mutta hevosen parhaaksi olevan ratkaisun. 30.10 Minni laukkasi vihreämmille laitumille. Kiitos sille näistä hetkistä (itse sitä melko tarkalleen 2 vuotta hoidin eri tallipaikoissa), ja eritoten kiitos arvokkaasta lahjasta, Karkki-varsasta. Muistamme sinut aina<3

Hyvää matkaa Minni<3 :'(

Nyt otamme uuden vuoden vastaan haikein, mutta toiveikkain mielin. Karkin kasvua ilolla seuratessa, Voodoon kanssa touhutessa ja Pöykyn kanssa kilpailu-uraa aloittaessa. Pöykyn kanssa oltiinkin ekaa kertaa juuri viikonloppuna koulukisoissa, oli aikamoista säätämistä ja säikkymistä, mutta saatiin rata läpi kunnialla ja arvokasta kokemusta hankittua. Tästä on hyvä jatkaa :)

Pöykky ekoissa kisoissaan