Tiistaina oli Terhin tunti jälleen kerran. Mentiin ympyrällä asetuksia sisään ja ulos ja voltti ulospäin. Pöykkyrä kiikkui alkuun kädellä, mutta pienellä viännöllä neidistä tuli oikein pehmoinen ja loisto<3 otettiin myös laukannostoja suoralla. Vasemmassa kierroksessa sujui oikein mallikkaasti, mutta oikeassa kierroksessa tyrin istunnnan ja apujen kanssa sen verran, että Pöykkyrä tarjosi väärää laukkaa. Saatiin kuitenkin muutama nosto oikeinkin ja laukattiin ympyrällä. Selkeesti huomasin, kuinka surkuhupaisan tätiratsastajan geenit iski ja jännitin taas hartiat ja lukitsin käden. Pöykky toki herkkänä heppana ei siitä oikein pitänyt. Kun muistin hengittää ja keventää kättä, neiti pehmeni hieman. Tässä olisi kuitenkin vielä rutkasti reeniä. Ravissa käteni oli jo vähän joustavampi ja kevyempi. Kaikenkaikkiaan oli tosi hyvä tunti ja Pöykky oli loisto.
Sitten se epic failure osio tästä postauksesta. Lähettiin tänään Tiinan kanssa Niinisaloon harjoituskoulukisoihin. Ohjelmana oli tutustumisluokan kouluohjelma. Juoksutin Pöykyn aamulla ensitöikseni siinä toivossa, että se riekkuisi ylimääräiset energiansa pois jo kotona. Turha pelko. Lähdettiin matkaan kahteen pekkaan, vähän haastetta peliin. Pöykky oli taas vaihteeksi sitä mieltä, että koppi on maailman ikävin paikka, mutta meni kuitenkin lopulta. Kauhu taas tapansa mukaan melkein juoksi kyytiin.
Perillä purettiin pollet ja laitettiin vekeet niskaan. Molemmat hepat olivat aivan kusi sukassa, joten varustamisamisprosessi sisälsi jonkin verran ärähtelyä. Talutettiin vauvoja hetken aikaa, tutustuttiin paikkoihin ja käytiin maneesissakin odotusalueella käsihevosina. Pöykky oli aika hermokimppu, tosi hyvää lupasi. Kiivettiin kyytiin ja käveltiin maneesin pihalla odottamassa verkkaanpääsyä. Pöykky on kyllä ihan järjettömän läheisriippuvainen Kauhusta -.-
Päästiinhän me lopulta verkkaamaan ja alku tuntui vähän lupaavammalta kuin Jalasjärven keikka. Pöykky suostui menemään joka paikkaan, vaikka vähän tuijottikin kouluaitoja ja katsomoa ja muita hevosia ja tuomarinpöydällä killuvia värikkäitä hattuja. Sain sen melko rennoksi ja muoto säilyi melko lailla koko ajan, välillä täytyi tosin vähän pöykkyröidä ja säikkyä (melkein lensin selästä kun pöljä pelästyi katsomosta kuuluvaa kolahdusta ja koitti poistua paikalta). Kaikenkaikkiaan Pöykky oli aika kiva kun itse vähän rentouduin, oli laukassakin tosi hyvä ja pehmeä.
Sitten olikin aika jatkaa luokkaa. Meidän vuoro oli ensimmäisenä. Pöykky sai ihme kohtauksen ja pinkaisi portista ulos kuin paraskin jänöjussi. Kovasti huudeltiin että seuraavana ratsastaa ja voi aloittaa ja ja ja ja aloitusvihellyskin saatiin. Noh Pöykkyhän totesi että minähän en tuonne enää mene, mee keskenäs ja korosti pointtiaan esittämällä kauniita sarjakeulimisia aina kun yritin kääntää sitä kohti porttia. Ihmiset kävivät jo kärsimättömäksi ja huutelivat meitä sisään, teki kovasti mieli sanoa jotain painokelvotonta. Tahallaanhan mä sinne radalle en tullut -.- Sain idiootin lopulta tapeltua portista sisään (peruuttamalla lähinnä) ja yritin lähteä tekemään suoritusta. Sisääntulon piti olla ravissa, mutta käynti oli ainut askellaji, jolla liikuttiin kohti tuomareita (välillä tosin mentiin takaperin ja liekkinä pystyyn hyppien). Voin kertoa, ettei ole kauhean kiva tunne kun 175+ säkänen goljatti on suorana takajaloillaan. Sitä tuppaa kovasti miettimään miltä tuntuisi rysähtää selälleen ja saada vielä hevosen syliinsä. Onnistuttiin takkuamalla ravailemaan volttipuolikkaat mutta kun päästiin porttipäätyyn niin se oli peli poikki ja hevonen poistui paikalta iloisesti keulien. Totesin että nyt riittää ja keskeytin. Kun Pöykky on tuolla tuulella, siitä ei seuraa muuta kuin vaaratilanteita (demonstroitiin loikkimalla sulavasti muiden kilpailijoiden sekaan. Kun Pöykky on pöykky, se ei väistä muita hevosia, ihmisiä eikä kiinteitä objekteja), lopetetaan kun ollaan vielä hengissä ja ehjiä. Poistuttiin maneesista, vääntelin ja kääntelin tammaa pihalla hetken, saattoi sisältyä useampikin tuima potku tamman kylkiluihin kun se kumkvatti ei olisi millääään voinut liikkua aivan yksinään. Argh. Tiinakin sai suorituksensa tehtyä (ei ihan putkeen mennyt silläkään). Lastattiin konit autoon ja lähdettiin leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.
Päivän pelastus oli, kun syömään pysähtyessämme satuin huomaamaan kaverin tilapäivityksestä että Parkanon ratsutarvikkeessa oli pussipäivät. Ei muuta kun ostoksille, hevosille teki hyvää saada vähän koppihoitoa. Isoon pussiin sai sulloa niin paljon tavaraa kun hajottamatta mahtui ja maksoi vaan 150e. Hysteerisinä pengottiin sitten kauppaa läpi ja pussit täyttyivät nopeasti ääriää myöten. Ostin Pöykylle sadeloimen ja kuivatusloimen, Voodoolle sadeloimen ja kasan riimuja, satulahuovan, villapintelit, takin, ratsarit, sukkia, hanskat ym. krääsää jota _varmasti_ tulee tarvitsemaan välttämättä *köh köh materialisti köh* Yhteensä tavaraa kertyi liki 400e edestä. Ei paha ei paha.
Shoppailuhurmoksen jälkeen jatkettiin matkaa kotiin. Lykättiin hevoset ulos, kamat järjestykseen ja siivosin tallin loppuun ja sitten kotia koppaan maata. Kävin vielä ruokkimassa vekarat ennen kuin hautauduin lusmuilemaan loppuillan. Ei kaikkein paras päivä, mutta tästä ei pääse kuin ylöspäin!
p.s. mun elämä ei ole täydellinen, ennen kuin tää huopa koristaa kokoelmaani: http://www.suomenratsutarvike.fi/john-whitaker-union-jack-saddle-p-2984.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti