Sunnuntaina köpöttelin Pöykkyräisellä vähän, ei kummempia tehty vähän vaan vetristeltiin lauantain jäljiltä. Neiti oli aika jäykkä ja tykkäsi kovasti roikkua kädellä. Maanantaina neiti sai pitää vapaata.
Sunnuntaina kävi myös kesäylläpitäjäehdokas kokeilemassa Voodoota. En sattuneista syistä ollut kerennyt liikuttamaan ponia edellisinä päivinä niin kuin tarkoitus oli, joten aattelin parhaimmaksi vähän juoksuttaa jäpikkää ja kattoo miltä vaikuttaa. Poni ei kauheen innostuneelta vaikuttanut. Lyötiin poitsu kärryjen eteen ja ei muuta kuin lenkille ympäri pihaa. Voodoo oli muuten ihan hyvällä käytöksellä, mutta välillä vähän kokeili kuskia kieltäytymällä liikkumasta. Kävin vähän pöllyyttämässä ponia ja lukemassa sille lakia ravipätkän muodossa, pois kotoo ei olisi millään liikkunut mutta kotiappäin ravatessa oli kovasti wannabe rodeoponin eikeitä. Pistin sille pelille varsin nopean stopin. Kuskin vaihto ja loppu kokeilusta sujuikin ihan hyvin. Karkki oli alkuun karsinassa syömässä, eikä tainnut edes huomata jääneensä yksin. Päästin sen ulos kokeilumielessä ja aika fiksu varsuli hän on :). Pikkuisen juoksenteli ja huuteli, mutta enimmäkseen oli rauhassa eikä yrittänytkään tulla langoista :).
Tiistaina oli Kallen kouluvalmennus Satumaassa. Menin tallille jo kahden jälkeen heittään hepoille päiväheinät ja siivosin tallin. Sit vaan koppi perään, kamat autoon ja hepat kyytiin. Pöykkykin meni koppiin nätisti, ihmeiden aika ei oo ohi. Ajeltiin Satumaahan, oli vähän liukasta niin mentiin varovasti. Perillä laitettiin hepat kuntoon ja mentiin kentälle. Pöykky taas esitteli parhaita puoliaan ennen kuin kerkesin edes selkään, oli jotain hirrrrveän pelottavaa ja sen oli pakko riekkua hetki. Kipusin sitten selkään jakkaralta ja katteltiin mitä tuleman piti. Yksi heppa pukkaili ratsastajan alas alkukäynneissä, mistä Pöykkyrä tietenkin otti pulttia ja harrastettiin hetki keulimisjumppaa. Karkulainen oli kovin kiinnostunut Pöykystä, ihme ettei saatu kunnon vinkufestiä aikaan. Hepo saatiin kiinni ja tunti jatkui.
Pöykky oli aivan kamalan epäluuloinen ja jännittynyt taas. Porttinurkkaus oli maailman kamalin paikka, samaten toinen pitkä sivu. Verkattiin hepat lämpimiksi ja sitten alettiin tekemään tehtävää. Pituushalkaisijalle ratsastettiin voltit molempiin suuntiin puomien ympäri, uralla käyntiin siirtyminen ja pitkällä sivulla pohkeenväistöö vuorotellen molempiin suuntiin. Pöykky oli volteilla aika hyvä, voltin lopussa sai vaan olla tarkkana, ettei takaosa karannut ulos. Se keskittyi hetkittäin tosi hyvin. Oikeassa kierroksessa pohkeenväistöt olivat parempia, vasemmassa kierroksessa ei pystynyt menemään oikeastaan ollenkaan, koska neiti pelkäsi niiiiiiin lujaa kaikkea kentän ulkopuolella. Välikäyntien aikana toikkarointiin kyllästyneenä otin tammaa niskasta kiinni ja peruutin sen pelkonurkkaan pikkuisten keulimisien kera. Seisotin sitä nurkassa hetken. Oikeessa kierroksessa nurkka ei enää ollut niin pelottava, mutta vasemmassa oli edelleen aivan ylitsepääsemättömän kamala.
Jatkettiin samaa tehtävää, mutta pohkeenväistön sijaan nostettiin laukka voltin jälkeen. Tuli ihan hyviä nostoja, mutta itse taas keikuin ylävartalon kanssa kaulalla ja kädet kääntyi moponajoasentoon ja lukittui. Pöykky ei yllättäen oikein digannut siittä, joten pääkin nousi nätisti. Voltit meni edelleen hyvin. Vasemman kierroksen möröt olivat edelleenkin sitkeitä, joten pakitin tamman kulmaan miljoona kertaa. Sori kaikki perässätulijat! Alkoi se sitten lopulta olemaan vähemmän kauhea paikka mennä siitä ohi.
Loppupeleissä olin ihan tyytyväinen tuntiin, raviosuudet olivat hyviä ja nostotkin onnistui hyvin. Oma istunta vaan kusee edelleenkin. Kalle totesi Pöykystä, että oli kyllä huomattavasti parempi kuin mitä olisi voinut luulla räiskyvän alun perusteella :D. Alkutunnista Kalle myös mietti, että mistä mä aina löydän noi hullut :D. Ääh, eihän mulla Nepan jälkeen oo mitään hullui heppoi ollut :D (omana siis, Emma ja Vipe on ihan eri asia :P). Ja Nepakin oli vaan... Ainutlaatunen? :D Okei, myönnän kyllä, että tykkään enemmän pukittelevista malleista kuin keulijoista, pukkailu ei ole ihan niin vaarallista kuin keuliminen voi pahimmillaan olla. Pari vuotta sitten vannoin, etten ikinä rupee katteleen keulivaa kaakkia, mutta kuinkas kävikään... Vannomatta paras -.-
Molemmat ponit oli rääkin jälkeen aivan liekomärkiä, joten ei muuta kuin loimia niskaan ja konit kyytiin. Ajeltiin kaupan kautta kotio. Tiinalla oli jo kiirus töihin yövuoroon, joten tyhjättiin auto ja koppi pikavauhtia, nopea hoito ja sitten Tiinan pitikin jo singahtaa. Mä tein vielä iltatallia ja sitten pizzerian kautta kotiin vekaroita ruokkimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti